tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuosi 2016


On tämä bloggailu jäänyt niin vähiin, että Sailan haaste tuli aika hyvään saumaan.

1. Mitä unelmia toteutit 2016? 
2. Mitä opit? 
3. Mitä murehdit? 
4. Mistä nautit?
5. Mitä haaveita on vuodelle 2017?  
Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.

Kiitokset Sailalle, tässäpä minun vastaukseni:
     
Toteutin haaveeni, kun vietin kolme viikkoa etelän auringossa yhtäpötköä yksinäni. En ollut oikeastaan tosissani uskonut, että sitä unelmaa edes voisi toteuttaa.

Opin sen, etten olekaan kykenemätön tekemään tavallista palkkatyötä.

Murehdin omaa tulevaisuuttani, kun aloin olla kyllästynyt omaan yritykseeni.

Olen nauttinut Sulon olemassaolosta. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta ja arvostan häntä aina vaan enemmän ja olen yhä joka päivä kiitollinen siitä, että hän on puolisoni.

Vuodelle 2017 minulla on haaveena hankkia kesäauto, jossa voin nukkua torireissuilla. Sellainen reissupaku, tai edes pieni koppiauto. Epäselvää on vielä se, valitsenko jonkun halvan räyskän, jonka myyn syksyllä pois vai vaihdanko nykyisen Salomeni johonkin vähän vähemmän räyskään, joka pysyisi sitten käyttöautona jatkossakin.


Tähän autoasiaan liittyen olen notkunut netissä jos jonkinlaisilla sivuilla, kun olen pohtinut auton valintaa, sen varustelua ja muutenkin autolla reissaamista. Yksi noista sivuista on www.suvihoyden.com, jonka blogissa oli tällainen samanlainen katsaus viime vuoteen, mutta laajempi. Nappaan sieltä mukaan muutaman kiinnostavan lisäkysymyksen, ennenkuin laitan tämän haasteen eteenpäin.

6. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä? 
7. Mitä halusit, mutta et saanut? 
8. Mitä halusit ja sait? 
9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
10. kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Tapasin paljonkin uusia ihmisiä, mutta "tulla elämään" taitaa tarkoittaa merkittävämpää kohtaamista. Jotain sellaista ihmistä, joka jää pysyväksi. Vastaus on ei, ei tullut. Alan hyväksyä itsessäni sen ominaisuuden, etten kaipaa enää enempää elinikäisiä ihmissuhteita, vaan nautin enemmän lyhyistä ja pinnallisista tuttavuuksista.

Taisin haluta vaikka kuinka monta uutta nukkea, mutta säästäväisyysvuoden takia en ostanut niitä. Ja onneksi en, sillä nyt en enää edes muista, mitkä olivat ne, joita kerkesin niin kovasti haluta.

Halusin stressittömän joulun ilman syyllisyydentunteita. Sen sain.

 Petyin pahasti itseeni, kun en saanutkaan jatkettua juoksuharrastustani enää syksyn kylmyydessä.

Eniten minua on pöyristyttänyt Donald Trump. Melkeinpä jokainen hänen suustaan pullauttamansa lause saa minut pöyristymään, järkyttymään, suuttumaan, myötähäpeämään tai vaipumaan epätoivoon, jopa pelkäämään. En pysty millään uskomaan, että hänet todella valittiin presidentiksi.



Tämän laajennetun haasteen lähetän eteenpäin seuraaville:
Liiolii
Kootut murut
Päivänpesän elämää
Sukkulalla ja neulalla








perjantai 13. tammikuuta 2017

Elämänsuunnitelma, osa5


osa 1    -    osa 2    -    osa 3    -   osa 4

Työ Postissa on tehnyt minusta ihmisen, jolla on valoisampi mieli ja keveämpi sielu. Muutos on ollut hauska ja yllättävä. Ehkä myös hiukan surullinen, kun ajattelee, että yrittäminen, jota joskus pidin unelmien täyttymyksenä, osaltaan vaikuttikin mieleni tummumiseen ja sieluni väsymiseen.

Jatkuva paine myymisestä ja pärjäämisestä on nyt ollut poissa ja se on tehnyt minulle ihmeitä. Minä nukun hyvin ja sikeästi, minä olen positiivinen, minä en murehdi pieniä juttuja. Herään aamulla helposti klo 4.55 ja lähden mielelläni ajelemaan työpaikalle tekemään työtä, joka ei vaadi juuri muuta kuin lukutaitoa. Minun ei tarvitse ponnistella, ei keksiä ratkaisuja tai uusia ideoita. Ja ennen kaikkea minä tiedän, että kun teen mitä käsketään, saan tililleni vähän rahaa.  

(Nimenomaan vähän rahaa. Mutta työn, joka ei vaadi erityistä lahjakkuutta tai mitään koulutusta, ei minusta kuulukaan olla hyvin palkattua.)

Työpäivän päätyttyä tulen kotiin enkä vaivaa enää päätäni sillä, mitä töissä tapahtui tai oli tapahtumatta. On ollut hauskoja päiviä, on ollut kurjia päiviä, on ollut onnistumisen tunnetta ja epäonnistumisia, on ollut sekä mukavia ihmisiä että inhottavia kohtaamisia, mutta kaikkein päällimmäisenä tunteena minulla on kaiken aikaa KIITOLLISUUS.


Ajatus tämän vuoden kulusta on alkanut hahmottua minulle. Optimistisesti oletan, että saan pysyä Postissa ja tähän olettamukseen perustuen minulla on tulevaisuudensuunnitelma.

Kevään aikana meinaan painaa Lempiriepuja varastoon postipäivien jälkeen ja kesällä kiertää jälleen myyntitapahtumissa pitkin Suomea minimikuluilla. Eli samankaltainen kesä olisi tulossa kuin viime vuonnakin. Tähän päätökseen olen tullut tutkittuani huolella vuoden 2016 kirjanpitoa sekä valaisevia käyriä ja diagrammeja, joita kirjanpito-ohjelma minulle piirtää. Viime kesän myyntitapahtumat olivat kaikesta säiden aiheuttamasta hankaluudestaan huolimatta kuitenkin hyvä juttu taloudelliselta kannalta ja heinäkuun myynti ylitti jopa joulumyynnin.

Lukuja tutkittuani totesin myös aika karun faktan. Vaikka graafisen puolen työt minulla ovatkin liikevaihdostani vain pieni osa, niistä jää viivan alle melkeinpä se kaikki, mitä laskutan asiakkailta. Graafisen suunnittelun kulut kun ovat olemattoman pienet. Ja vastaavasti sitten riepumyynnin isot myyntiluvut hukkuvat hurjiin kuluihin. Rättirintaman materiaalimaksut ja alihankintakulut sekä myyntitapahtumiin uppoavat rahat ovat hämmentävän suuria lukuja. Tienaan siis satunnaisilla graafisilla töillä yhtä paljon, kuin hullumaisella rättitehtailulla. Tämän perusteella päättelen, että jos saan pitää osa-aikaisen työn Postissa, minun kannattaisi lopettaa rättihommat aivan kokonaan, mutta jatkaa yhä graafista suunnittelua.


Toivon mukaan materiaalivarastoni olisi huvennut vuoden loppuun mennessä. Siinä vaiheessa katson tilannettani uudelleen ja mietin, jatkanko rättimuijana vai lopetanko kenties kokonaan. Juuri nyt toivon, että voisin lopettaa kokonaan. Olen niin tyytyväinen tähän helppoon palkkatyöläisyyteen.

Toisaalta tiedän kyllä, millainen tuuliviiri minä pohjimmiltani olen. Jos nyt olenkin tyytyväinen, niin tunteet voivat olla täysin päinvastaiset kuukauden päästä tai viimeistään kahden vuoden kuluttua. Ja todennäköisesti aika pian minä unohdan olla stressaamatta, ja alan ahdistua siitä, etten tiedä, miten pitkään postilaisuus saa jatkua.

Mutta nyt yritän keskittyä yhteen päivään kerrallaan.

PS. Verkkopuodissa siivotaan, jotta voin vähän muokata riepumallistoa kesäksi. Ostakaapa ne halvat poistuvat mallit nyt, kun niitä vielä on. Kiitos!