lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäispolle


Pääsiäislapsi halusi uuden keppihevosen. Edellinen tekeleeni näytti muumilta, mutta päätimme yhteisvoimin ja netin keppihevosia tutkimalla tehdä paremman. Minusta oli erityisen kivaa se, etten joutunut vääntämään pollea yksinäni. 11-vuotiaasta kun on jo ihan oikeasti apua käsitöissä ja tällä kertaa teinillä riitti jopa keskittymiskyky.


Muokkasimme viimeksi käyttämääni kaavaa vähemmän muumimaiseen suuntaan. Avonainen suu oli kuulemma välttämättömyys ja suitsivehkeiden piti olla mahdollisimman lähellä aitoa.

Kun polle oli valmis, olimme molemmat erittäin tyytyväisiä.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Immola´s Next Top Model, season 1


Henkinen hyvinvointini on tänään sitä luokkaa hyvä, että sain kiilaferren kuvattua. Ei se itse mannekiinina oleminen nimittäin kamalan helppoa ole.


Kaikissa hienoissa muotikuvissa mainitaan aina, minkä valmistajan asusteet ovat mukana.

Kiilaferre: Soja Murto
Lasiriipus: Inx Design
Sukkahousut: Kiss Kiss
Kengät: Tossumonttu
Sormus: Marisanna Multamaa
Pusero: omatekemä
Kaukolaukaisija: Canon

(Tässä ei sitten ole mitään blogiyhteistyöliibalaabaa taustalla. Vain Sojan kanssa on bisnesyhteistyötä.)

Sitten toinen juttu. Testailen bambukangasta käsipyyhkeeksi.


Pyyhkeen koko olisi noin 60 cm x 40 cm. Neulos on sitä samaa kuin tiskiräteissä, mutta yksinkertaisena. Reunoissa kanttaus. Minun taidoillani kanttauksesta ei tule siistiä, joten joudun etsimään ompelijan, joka suostuisi nämä kanttaamaan, jos päätän ottaa pyyhkeet tuotantoon. Mutta pesutestejä ja käyttötestejä sitä ennen. Hintaa tälle tulisi arviolta parikymppiä. Mitä tykkäätte?

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Parhaita päiviä


Yhtään ainoaa leskenlehteä en ole vielä nähnyt, mutta nyt kukkivat sinivuokot meidän pihallamme! Ja tänään bongasin jo sitruunaperhosia ja nokkosperhosiakin! Ja pihapiirissämme viihtynyt tikka, joka katosi talveksi, on palannut! On niin kevät, kuin vain voi olla.


Minun arjessani ihan parasta on se, että jos tekee mieli viettää päivä pihalla, minä voin sen tehdä. Jutan superohjeiden mukaan kampeuduin aamulla suoraan sängystä aamukävelylle, mikä on minulta melkoinen uroteko. Sitten veimme kaatopaikkakuorman, haimme salaatit Subista ja lounastimme Vuoksen rannalla. Ja loppupäivän pinosimme polttopuita, ennenkuin minä lähdin vesijumppaan.


Niin usein (lue: lähes aina) minä kyykötän aamusta iltaan tässä tietokoneella mädättämässä päätäni, enkä saa kankkujani irti tuolista sitten millään. Eilenkin taisin kyyköttää täydet 12 tuntia. Niinpä tällaiset ulkona terveellisten toimien parissa vietetyt päivät ovat ihan mielettömän ihanaa vaihtelua.

Ja upean päiväni kruunasivat vielä uuden kiilaferreni valmistuminen sekä ystävän iloisen uutiset. Toivottavasti tekin olette saaneet osanne auringosta tänään.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tuskallinen tieto, kirottu omatunto


Eilen tuli telkkarista MOT: Verentahrimat muotivaatteet. Katselitko? Herättikö se ajatuksia? Minä tietysti katselin. Tänään on se päivä, kun kauhistellaan, miten Reima kehtaa ja miten törkeää toimintaa Haloselta ja julistetaan, että nyt boikotoidaan niitä. Minä en jaksa sitä kauhistella, sillä vaikka tuossa näytettiin hyvin surullista faktaa näiden vaatteiden valmistamisesta, niin näissä tehtaissahan asiat olivat verrattain hyvin. 8-10-tuntista työpäivää kuutena päivänä viikossa. No, palkalla ei elä ja joskus saa turpaansa... Mutta katsoitteko joskus aiemmin BBC:n dokumenttisarjan Verta, hikeä ja T-paitoja? Sen jälkeen tämä MOT ei tuntunut missään.


BBC meni syvemmälle. Niket ja muut suuret yritykset valmistuttavat tuotteensa Aasian parhaimmissa tehtaissa, joissa on edes toivoa työolojen joskus paranevan. Mutta entä halpamerkit? Missä tehdään tokmannien, minimanien ja löytöliitereiden vaatteet, joista me maksamme pari euroa? Ne tehdään siellä karseimmissa hikipajoissa, joissa työntekijät eivät lähdekään illalla kotiinsa, vaan käpertyvät hetkeksi nukkumaan betonilattialle ompelukoneensa alle. Siellä ollaan vuosikausia ja pienet tienestit lähetetään kotiin perheelle, jota ei koskaan nähdä.

Mitä pidemmälle tuotantoketjun alkulähteille mennään, sitä raadollisemmaksi asiat menevät. Se vasta on kurjaa katsottavaa, kun kurkataan tehtaisiin, joissa ne kankaat valmistetaan. Jos nyt vaikka se Reima maksaa 4 euroa paidasta ompelevalle tehtaalle, niin mitä luulette kangastehtaan siitä saavan? Ja kun kangastehdas ostaa lankansa joltain vielä paskemmalta puljulta, joka valmistaa puuvillasta lankaa, niin mikä nanoroponen sinne mahtaa enää riittää? Puhumattakaan niistä, jotka raatavat puuvillapelloilla ja keräävät sen puuvillan.


Mitä pidemmälle asiaa ajattelee, sen pahemmalta tuntuu. En oikein saanut nukuttua viime yönä, kun mietin tätä. Aletaanpa tarkastella vaikka minun tiskirättiäni oikein suurennuslasilla. Suomalaista käsityötä, lukee tuotelapussa.

No kyllä, suomalainen on ommellut rievun, suomalainen on painanut sen printin, suomalainen on suunnitellut kuosit, suomalainen on valmistanut painovärit, suomalainen on neulonut kankaan ja myynti tapahtuu suomalaisen verkkokaupan kautta.

Mutta vaikka se bambuneulos valmistetaan Suomessa tehtaassa, jonka sijainnin tiedän varsin hyvin, niin jostainhan se lanka sinne tehtaalle tulee. Vaan mistä? Olen kysynyt sitä tehtaalta, mutta minulle ei ole vastattu. Eilen kysyin uudelleen. Odottelen vastausta. Millaisissa oloissa elävät ne bambu- ja puuvillaviljelmien työntekijät, jotka keräävät raaka-aineet minun riepuihini? Millainen on se tehdas, jossa nuo kasvit muuttuvat langaksi? Entä jhos siellä on lapsia töissä? Minulla ei ole harmainta haisua näistä asioista ja se todella riivaa minua. Ainoa tieto, mitä suomalainen tehdas osaa antaa julkisuuteen on se, että valmistuksessa käytetyt kemikaalit ovat turvallisia.


Tietysti on niin, että ihmiset Aasiassa tarvitsevat työpaikkansa. Boikotointi ei auta aasialaista (orja)työläistä yhtään. MOT:n haastattelema bangladeshiläinen ammattiyhdistysaktiivikin kehotti meitä kyllä ostamaan niitä vaatteita, mutta samalla vaatimaan parempia työolosuhteita ihmisille, jotka ne valmistavat.

Mutta tässä kohtaa tunnen itseni tosi pieneksi. Milläs vaadin?

PS. Nyt pari päivää myöhemmin minulla on tietoa käyttämäni bambulangan alkuperästä ja kylläpä mieleni huojentui aika kovasti. Bambu kasvatetaan Kiinassa ja kehrätään langaksi Intiassa. Langan toimittaja vakuuttaa, ettei missään tuotantoketjun aikana ole käytetty lapsityövoimaa ja muutenkin noudatetaan asiallista palkkausta. Miehille ja naisille maksetaan sama palkka samasta työstä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ihanampi työhuone


Sain ensimmäisen seinän valmiiksi eilen. Aika ihana minusta! Ensin ajattelin, että se ei sovikaan yhtään tuon sinisen lattian kanssa, mutta äkkiä silmä tottui oranssinpunaisen ja taivaansinisen yhdistelmään.

Punainen maali on jotakin perusrautakaupan perusseinämaalia. Koska minä olen minä, niin valmista pitää tulla. Päätin, että koska seinän takana on toinen huone, eikä ulkoilma, hengittävä maali ei ole maailman tärkein asia. Annoin Sulolle tapetinpalan värimalliksi ja hänen kauppareissunsa ajan sain itse tapetoida toista seinää rauhassa. Nyt kun Sulo on töissä vain yhden vuorokauden kerrallaan, en ehdi häyristellä mitään remonttia valmiiksi asti. Jouduin voimaa käyttäen ajamaan Sulon ulos huoneesta, ja silti hän vielä jatkoi huuteluaan lippuluukusta: "Tuolla tapetti repsottaa vielä!"


Repsottavathan ne sieltä täältä. Onneksi minulla on niin huono näkö ja huonekorkeus on niin suuri, etteivät yläreunan repsotukset osu omiin silmiini lainkaan. Hoksasin myös syyn sille, miksen saanut tapetteja pysymään seinillä. Osasyynä oli varmasti vaaleansininen, jauhopintainen maitomaali, sillä seinän esiliisteröinti auttoi jonkin verran. Mutta pääsyy olikin se, että minulla oli tavallista liisteriä, kun olisi pitänyt olla tapettiliimaa! Miksei sellaista lue tapetin tuotelapussa? Jos siinä ei erikseen mainita, että pitää olla seinälle levitettävää tapettiliimaa, niin minä tietysti ostan tavallista liisteriä. Se liima-asia selvisi vasta, kun avasi tapettirullan ja luki pienellä präntätyt ohjeet tuotelapun takaa. Onko niin, että nykyisin se liimasysteemi onkin oletustapa ja tavallisesta liisteristä on tullut poikkeuksellinen aine?


Toisen seinänkin sain taisteltua valmiiksi ilman, että piti edes huonekaluja siirtää pois tieltä. Mutta tänään on vuorossa tämän seinän alaosan maalaaminen, ja huonekalujen siirtelyltä ei voi enää välttyä.

Loput kaksi seinää jäävät toistaiseksi sinisiksi, sillä niihin tarvitaan hengittävät maalit. Maalaan yläosan samansävyisellä valkoisella kuin tapetissa on, ja alaosan punaisella.


Viime syksynä sain eräiltä ystäviltämme näin hienon keittiönkaapin. Sen väri muuttuu varmasti vielä, ja nyt pohdin, päällystäisinkö sen ovet tuolla tapetilla.