torstai 27. elokuuta 2015

Bambupaitaa tarjolla


Minulta ovat muutamat asiakkaat pyytäneet, saisiko Tomppa-paitoja jollakin muulla kuosilla. Jollakin on jo Tomppa, mutta haluaisi toisen eri kuvalla ja joillekin Tomppa ei istu, mutta haluaisi silti ihanista ihanimman bambupaidan. Ajattelin nyt kokeilla, kun noita paitoja on jäänyt muutama vielä painamatta ja syksyä vasten en ole ihan varma, haluanko tilata niitä enempää.

Paidat ovat hyvin ohutta trikoota, ne ovat henkäyksenkeveitä ja tuntuvat iholta tosi suloisilta. Niinkuin ei olisi mitään päällä.


Tutkailin painoseulavarastoni ja nämä kolme printtiä asettuivat paitaan kauneimmin. Tiskirättiseulat ovat liian pieniä. Jos siis haluat itsellesi maatuskoita, kukkasia tai lepakoita, niin kliksuta tästä. Ikävä uutinen on se, että paitoja on enää vain yhtä kokoa kumpaakin mallia. Molemmat ovat M-kokoa, mutta A-mallissa se on pieni ja B-mallissa suurehko. Mitat näet seuraavassa kuvassa:


Painan paidat tilausten mukaan ensi viikon aikana. Hinta on 28 euroa toimituskuluineen.

tiistai 25. elokuuta 2015

Klapin elämänkaari


Nyt kun olen aikatauluttanut itselleni vapaa-aikaa, olen kerinnyt Sulon avuksi polttopuushowhunkin. Tolkuton työmäärähän siinä on, taas se on tullut todettua.

(Sivuhuomatutuksena todettakoon, että työn ja vapaa-ajan aikatauluttaminen alkaa ontua heti, kun stressi ottaa vallan. Olen tänään herännyt kolmelta miettimään työasioita ja noussut neljältä tekemään niitä. Erittäin huono juttu.)



Vaihe 1. Puut saapuvat meille yleensä jotakuinkin tässä muodossa, kuin kuvassa näkyy. Pitkinä rankoina tai metrisinä halkoina, riippuen siitä, mitä Sulo on edullisesti löytänyt.

Vaihe 2. Sulo saattaa tukit/rangat kolmekymmentäsenttisiksi pätkiksi moottorisahalla ja jos minä olen messissä, käyttelen klapisirkkeliä.


Vaihe 3. Sitten halomme ne joko halkomakoneella tai kirveellä vähintään kahteen osaan. Syntyy hallitsematon keko.

Vaihe 4. Keosta nämä valmiit klapit siirretään mahdollisimman pian aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa sijaitsevaan pinoon, joka hyvässä lykyssä sijaitsee vieressä tai huonommassa lykyssä talon toisella puolella, jolloin tarvitaan avuksi kottikärryä ja mönkijän peräkärryä. Pinoon klapit asetellaan sievästi, koska sitä pinoa joudutaan katselemaan koko seuraava vuosi.


Vaihe 5. Pino katetaan pelleillä, jotta puut pääsevät kuivumaan. Jos hyvin käy, edellisen vuoden katos on vielä pystyssä, eikä tarvitse kyhätä uutta.

Vaihe 6. Kun klapit ovat talven yli siinä pinossaan kuivuneet, ne siirretään liiteriin. Liiteri ei tokikaan ole aivan vieressä, vaan taas klapit ladotaan kärryyn, kuskataan pihan poikki ja nakellaan sisään.


Vaihe 7. Liiterissä ne jälleen pinotaan kauniiksi pinoiksi, koska kauniit pinot ovat tilankäytön kannalta hyvä asia ja pysyvät parhaiten pystyssä.

Vaihe 8. Liiteristä ne sitten talven mittaan kannetaan banaanilaatikoissa sisälle ja tuikataan uuneihin palamaan.


Minä tässä olen miettinyt, miten paljon turhaa edestakas roudaamista ja pinoamista yksi klapi historiansa aikana kokee.

Syksy tulee ja olemme myöhässä aikataulusta ja siksi Sulo on antanut jo vähän periksi kompromisseille. Tänä kesänä me heittelemme klapit liiteriin, eikä niitä pinota. Se on iso myönnytys ihmiselle, jolle kauniit ja täsmälliset pinot ovat olleet kunnia-asia. Ja iso helpotus se on minulle, joka ei voi tajuta, mitä järkeä on hukata aikaa palikoiden palapelimäiseen asetteluun.


Sulo on tänä kesänä ollut ahkera ja rakentanut katoksen, joka on todennäköisesti pystyssä useamman vuoden. Yleensä meidän katoksemme ovat olleet enemmän tai vähemmän kertakäyttöisiä. Kun katselen tuota katosta, mietin, että jos siihen kehittäisi jonkin systeemin helposti irrotettaviksi ja paikalleen asennettaviksi seiniksi, se helpottaisi eloamme aika reippaasti. Näin ollen vaiheet 5, 6 ja 7 jäisivät kokonaan pois puusouvista ja työmäärä vähenisi huomattavasti. Ei tarvitsisi koko kesää kärrätä ja pinota.

Kun puukuorma tulisi, se kipattaisiin katoksen viereen. Siitä sitten pienityt klapit nosteltaisiin suoraan kauniisiin pinoihin katoksen alle. Siinä ne saisivat rauhassa olla seuraavaan kevääseen, jolloin niiden ympärille lisättäisiin seinät. Ja syksyllä sitten lämmityskauden alkaessa niitä haettaisiin pienissä määrissä kotiin. Eikös kaikki silloin olisi hyvin helppoa ja kätevää verrattuna nykyiseen systeemiimme?

Mietin vaan.