tiistai 28. heinäkuuta 2015

Savonlinnaan pässinpeijaisiin


Huomenna keskiviikkona Savonlinnassa vietetään Pyhän Olavin päivää. Ohjelmassa on ainakin linnanhalkiuintia, pässinpeijaisia, lörtsyn syönnin MM-kilpailut, oopperaa ja teatteria ja paljon, paljon muuta. Ja Käsityökortteli myös! Koko ohjelman näette Savonlinnan kaupungin sivuilta.
Ja se Käsityökortteli löytyy klo 10-19 Joel Lehtosen puistosta, joka sijaitsee Puistokadun ja vesistön välissä. Tervetuloa!


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mummolomalle


"Jäätelö maistuu yhtä hyvältä sateenvarjon alla kuin auringossa. Ei tähän aikaan vuodesta ole kaamosta. Sää on pukeutumiskysymys. Ulkoilu piristää vaikka sateessakin."

Nämä ovat varmasti oikein hyvää tarkoittavia kannustuslauseita, mutta minut ne saavat raivon partaalle. Onneksi olen niin vähän tekemisissä ihmisten kanssa livenä, että joudun kestämään näitä (mielestäni todella vähätteleviä) kommentteja vain verkossa ja ehdin hengittämään syvään, laskemaan sataan ja muotoilemaan vastaukseni kymmeneen kertaan ennenkuin painan lähetä-nappia. Jos näitä viisauksia joku tulisi sanomaan minulle päin naamaa, äityisin takuulla väkivaltaiseksi.

Oloni on muuttunut yhä vaan huonommaksi. Itken jatkuvasti ilman näennäistä syytä. Aamulla kun herään, rintaani alkaa puristaa ja kurkkua kuristaa. Olen nähnyt painajaisia loskassa kahlaamisesta ja herään paniikissa sydän hakaten. Käyn väkisin ulkoilemassa ja pisarat piilottavat poskillani valuvat kyyneleet. Itken jopa ruohoa leikatessani. Itken Siwan pihassa, itken Lidlissä. Inhoan itseäni ja häpeän olemassaoloani. Elämäniloni on kadonnut.

Aloin tajuta olevani masentunut. Syksyllä alkanut väsymys on vain pahentunut, työstä on tullut äärimmäisen vastenmielistä, päätöksentekokykyni on kadonnut ja lopulta, kun se suuresti odotettu kesä jätti ihan oikeasti alkamatta, sinnittelyvoimani taisivat loppua. Sain aikaiseksi varata ajan lääkärille. Itkin puhelimessa, enkä saanut sanottua, mikä minua vaivaa. Lääkäri lisäsi sertraliinilääkitystäni ja kehotti tarkkailemaan vaikutusta. Kollegat käskevät pitää lomaa.


Niinpä minä nyt syön lääkkeeni, otan lisäapua D-vitamiinipurkista ja pidän loman. Savonlinnan Käsityökortteli on ensi keskiviikkona, ja sen jälkeen minä suljen tietokoneen. En lue työsähköposteja, en toimita verkkokaupan tilauksia, en päivitä Facebookia, en tee mitään töihin viittaavaakaan kahteen viikkoon, vaikka olisinkin kotona. Turun Pride on 15.8. ja silloin pitää olla taas iskussa myyntihommissa.

Koska Sulonkin lyhyt loma osuu tähän saumaan, olemme istuneet netissä useita päiviä etsimässä mahdollisuutta päästä jonnekin, jossa aurinko paistaa. No, emme ole onnistuneet. Äkkilähdöt ovat jo menneet tai ovat meidän budjettimme ulottumattomissa. Ainahan voi telttailla, eikö? Vilkaisu sääennusteeseen saa hylkäämään sen ajatuksen. Kaatosateessa teltassa itkemässä ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin kaatosateessa kotona itkemässä.

Sitten Sulo keksi Viron kylpylälomat. Ne ovat edullisia ja helppoja. Täysihoidossa muutama päivä. Hyvällä tuurilla Virossa ei ole näin kylmää eikä märkää ja jos onkin, voimme maata lämpimissä altaissa. Rauhallista lekottelua rauhallisten mummojen joukossa. Mikä parasta, ruokaa tarjotaan kolmesti päivässä niin paljon, kuin jaksaa syödä. Puhdasta rentoutumista. Mistään ei tarvitse huolehtia itse.

Laitostumisloma. Kyllä kiitos.

Eilen ei satanutkaan. Rannalla oli lämmintä. Hiekka poltti jalkojani. Oli hyvä.