Onko oikeasti kauniimpaa lattiaa olemassakaan, kuin vanha puulattia? Sain eilen illalla hiirihuoneen maalattua enkä voi olla ihailematta sitä. Sulo aina hyväntahtoisesti naureskelee minun tavalleni ottaa muutama askel taaksepäin ja ihailla työni tuloksia. Kärjistettynä voisi sanoa, että otan ne askeleet jokaisen naulaamani naulankin jälkeen. Mutta kun se on kaikessa tekemisessä se paras vaihe: oman aikaansaannoksen ihailu!
2 kommenttia:
no sanos muuta. mua inhotti olla suuressa laitosteatterissa töissä juur kiireen takia jolloin ei koskaan voinu jäädä tavaran tai tehdyn jutun jälkeen hetkeksi ihailemaan aikaansaannostaan vaan oli heti rynnättävä uuden kimppuun jotta sen sai oksennettua ulos ja näyttämölle..
Huh! Voin vain kuvitella! :-)
Lähetä kommentti