tiistai 19. huhtikuuta 2011

Maasta nousee kysymyksiä


Ah tätä ihanaa kevättä! Päiväni kuluvat ulkona pihahommissa, ja minä nautin joka hetkestä! Tämä ulkotöissä aamusta iltaan viihtyminen on uusi piirre minussa. Olen lajitellut kaatopaikkavuortamme jätesäkkeihin, repinyt vimmalla verkkoaitaa irti maasta ja kaivanut ylös jonkun joskus aloittaman kiviaidan. Olen myös ollut auringon apuna lumien sulattamisessa: kolannut kinoksia pienemmäksi ja levittänyt lunta lapiolla jo sulaneisiin kohtiin. Sillä keinolla jopa meidän pihamme saattaa sulaa kesäkuuhun mennessä.


Ja sitä mukaa, kun lumi katoaa, minä singahdan paikalle haravani kanssa ja rapsuttelen pois kaikki viime syksyn lehdet. Ja ihmettelen sitä, miten tästä elottomasta maasta loihditaan viihtyisä piha? Koko tontti on kuivan, vanhan heinän ja maatuneen lehtikerroksen peitossa. Jos lehtien alta hyvässä lykyssä löytyy jotain elävää, se on sammalta.



Paisti yhdessä kohdassa kasvaa jotakin. Onkohan tämä kasvi niin merkityksellinen, että se pitäisi säästää? Kuka tunnistaa? Taimet nimittäin puskevat esiin juuri siihen kohtaan, johon olemme tekemässä parkkipaikkaa autoille. Jos kyseessä on joku kukka, voisin siirtää ne parempaan paikkaan. Jos se on rikkaruoho, se saa jäädä hiekkakerroksen alle.


Täällä on useita vanhoja kukkapenkkejä, joissa en usko kasvavan juuri mitään. Ainakin viime syksynä kaikki nämä penkit olivat heinikon seassa hyvin piilossa ja me kompastelimme niihin. Kukkapenkit on sijoiteltu täysin holtittomasti, sinne tänne ilman mitään järkevää logiikkaa. Suurin penkki on tällainen laatikon muotoinen möhkäle, joka on reunustettu jollakin turvepaaleilla. Minusta se on karmea, mutta kai siinä pitää jotakin yrittää saada kasvamaan.


Meillä on toimintasuunnitelma tälle kesälle. Keskitymme nyt vain tonttimme tienpuoleiseen päähän ja yritämme saada sen siedettävän näköiseksi. Seuraavina kesinä sitten etenemme kohti toista päätyä. Kaikkia maatuneita tikapuita, lahonneita koivunrunkoja ja kaisilikkoa muistuttavaa heinikkoa emme edes aio yrittää saada tänä kesänä raivattua.

Myös kesäkeittiö jää tulevaisuuden projektiksi. Tänä kesänä kokeilemme, missä on luontevinta grillailla ja ruokailla, ja kun paikka löytyy, voi siihen pikkuhiljaa alkaa miettiä kesäkeittiötä.

15 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Sympatiat täältä pihanhoitoon! Kannattaakin ihan rauhassa oleskella pihalla, silloin kyllä selkenee, missä kantsii aikaansa viettää.

Viipukka kirjoitti...

Jos en ihan erehdy niin tuo puskeva kasvi on aika kova kasvamaan, ja meidän pihalla sitä on vähän vaivaksi asti.

Nyt näyttää kaikki pihat kauhealta! Melkein tekisi mieli sanoa että älä tee mitään isoa vielä; kun piha on kesän loisteessaan, siitä voi itsestään saada hurjasti ideoita! =)
Ja osittain luonnontilassa kylpevä niittypiha voi olla aivan ihana!
Siitä tulee upea, ei epäilystäkään kun mun sisustaja-idoli huseeraa!

-Viipukka

morso kirjoitti...

En valitettavasti tunnista rehua, mutta vaikka olisi rikkaruoho, kannattaa se käsittääkseni kaivaa pois parkkipaikan alta. Puskee todennäköisesti muuten hiekan läpi taas pintaan. :)

Onnea pihapuuhuun. Eka kesä kannattaa katsella, mitä oikeasti on ja mihin asiat luontevasti asettuisivat ja missä on paras auringonpaiste. Niiden pohjalta sitten on hyvä lähteä suunnittelemaan pihan uudistamista. Heinikkoa kannatta varmaan ruveta leikkaamaan säännöllisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, katselkaa ihan rauhassa pihaanne tulevan kesän aikana ja miettikää eri toiminnoille järkevät paikat, siis autojen parkkeeraukselle, pihakeittiölle jne. Pohjatyöt kannattaa tehdä hyvin, kasvit puskevat nopeasti paksunkin hiekkapatjan alta kohti aurinkoa. Jo edellä mainittu luonnonkukkaniitty on suht yksinkertainen perustaa ja vaatii tosi vähän huoltohommia, säästätte itteenne, kun puuhaa riittää varmaan muutenkin kun pihan hoidossa. Ja niitty houkuttelee ihanasti värikkäitä perhosia paikalle! Joten älä masennu pihasi ulkomuodosta vielä, kun kevättä kohti mennään ties mitä ihania yllätyksiä tulee vastaan, vanhat perinnekasvit on tosi sitkeitä ja kestäviä, kannattaa siis säästää alkuperäiset eikä ostaa uusia ja heikkolaatuisimpia. Ai niin... puutarhahan ei sitten ole koskaan valmis, siinä sen idea ja onni onkin! Aurinkoterveisin: Marja

satu kirjoitti...

Mysteerikasvi näyttäisi harjaneilikalta.
Ihana perinneperenna. suosittelen siirtämään ja säästämään.

lisätietoa esim tuolta:
http://www.pratensis.fi/tuote.php?lang=FI&prod=318

Sari kirjoitti...

Kyllä se minustakin enemmän tarkoitukselliselta kukalta näyttää ku rikkikseltä, säästä vaan!
Yrtit on ainakin helppo ja kaunis juttu puutarhaan. Monet näyttävät myös olevan aika vähään tyytyväisiä (lue: kasvavat jopa mun hoivissani kuivakalla maallamme), ja nousevat kesä kesältä komeammiksi, vaikkei niille tekisi juuri mitään. Mintut etenkin kasvaa ylisatoa, ja tuoksu ja kukat on hienot. Värimintulla on kaunis iso punainen kukka, laventeli kasvattaa violetin unelmapuskan, ajuruohoihin tulee ainaskin pikkuisia punakukkia, vaihtoehtoja piisaa!

tarjah kirjoitti...

Hei, samaa mieltä Sadun kanssa, näyttää kovasti harjaneilikalta. Teillä on ihanan iso piha, kannattaa odottaa, mitä se tarjoaa :)

Norppa kirjoitti...

Täällä ihan samoissa fiiliksissä! :) Kuljen ympäri pihaa silmä tarkkana ja yritän arvailla mikä on rikkaruohoa ja mistä saattaisi nousta jotain silmää hivelevää. En niinkään pelkää, että pihamme rehottaa loppukesästä aivan karmaisevassa viidakkokunnossa, kuin sitä että mennen vahingossa kitkemään sieltä jotain vuosikymmeniä muuten säilyneitä perinneperennojen alkuja... ;)

tuksu kirjoitti...

Älä vaan revi tuota kasvia minnekään, se on varmasti iki-ihana perinnekasvi, Harjaneilikka :) Kasvi, jota ennen wanhaan oli jokaisen aseman kauniiden kivella reunustettujen kukkapenkkien sisällä :) On kaksivuotinen kasvi, mutta kylväytyy hyvin ja kukkii aivan ihanasti :)
Mukavaa pihansiivousta sinne! Kyllä se piha pikkuhiljaa kaunistuu!
tuksu

Susanna kirjoitti...

No niin, olipa hyvä, että kyselin teiltä! Ihanaa, että meillä kasvaa perinneperennaa!

Voiko niitä harjaneilikoita siirtää nyt keväällä, jos lapioin niiden mukana ison kokkareen maata?

Parkkipaikalle kun ei muuta paikkaa oikein hyvällä tahdollakaan keksitä...

Kirsi kirjoitti...

Samannäköistä meillä puskee ja ihan perinneperenna se on... vähän olen vielä ulalla tän "puutarhani" kanssa, niin en muista mitä siitä kohdasta puski viime kesänä... harjaneilikkaa tai semmoinen keltainen linja on toinen vaihtoehto.

Harjaneilikkaa me ainakin siirrettiin ja kun kukki niin siemenistä tulee siihen kohdalle nyt niitä ensimmäisen vuoden taimia. Samoin muita perinneperennoja on aika turvallista siirrellä, ovat hyviä kasvamaan ja leviämään, minäkin olen jops toiveikas että pysyvät mulla hengissä:).

tuksu kirjoitti...

Kevät on hyvää aikaa siirrella perennoja. Huomioi kuitenkin, että harjaneilikka kukkii kaksivuotisena vasta sinä toisena vuotena, joten se siis kasvattaa pikkutaimen ensikesänään, toisena sitten kukkii...ilmeisesti nuo, jotka nousevat ovat niitä kukkivia :) onnea puutarhasi tekoon :)
tuksu

Unknown kirjoitti...

Ja minusta ne sammaleiset kukkapenkit ovat aivan ihanat. Moni hinkuaa selliasten perään. Otan vastaan jos haluat niistä eroon. Mutta pidä ne.

Susanna kirjoitti...

Sulo taitaa olla myös sitä mieltä, että ne ovat hienot. Ja kalliitkin kuulemma. Jos minä yksin päättäisin, niin saisit ne.

Unknown kirjoitti...

Munkin mielestä noi turvelaatikot on makeita! Juuri suunnittelin vastaavia meille, mutta turve on kyllä melko kallista ja vielä jäin harkitsemaan asiaa.