perjantai 4. toukokuuta 2012

Edesmennyt harrastus


Tuon eilisen MeNaisten jutun innostuttamana aloin kaivella arkistoistani vanhoja Barbie-kuvia ja muistella sitä, miten tämä leluharrastukseni alkoi. Kun toimittaja kysyi minulta, miksi juuri Ken ja Barbie saivat minut innostumaan leluista, en muistanut.


Mutta muistanhan minä nyt, kun oikein mietin. Ystäväni Heather (jonka luomuksia tässäkin blogissa aina välillä vilahtelee) fanitti Keniä. Minä olin silloin töissä mainostoimistossa ja tienasin enemmän kuin tarvitsin. Niinpä halusin antaa Heatherille lahjaksi jotain, mitä hän niin kovasti halusi, mutta ei raaskinut itse hankkia. Siispä minä ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi oikein korean Kenin. Heatherin nukkeharrastus on sittemmin laajentunut ihan huikeaksi, ja siitä riittäisi kerrottavaa ja esiteltävää vaikka vuosiksi. Olisi mainiota, jos hänkin pitäisi blogia touhuistaan. 


Mutta Heatherin Ken se sai minutkin haluamaan oman Kenin. Minun harrastamiseni tosin muodostui vaatteiden ompelemiseksi enemmän kuin keräilyksi. Näissä ensimmäisissä kuvissa olevat vaatteet olen ommellut Orivedellä asuessani, ehkä joskus vuonna 2003-04 tai niillä main. Siinä vaiheessa olin jo käynyt nukkemuotoilukoulun ja oppinut varsin huolelliseksi miniompelijaksi. Lempimateriaalini oli silkki. Sitä on helppo työstää ja se istuu kauniisti näin pieniin vaatteisiin. Ylimmän kuvan ruskea pikkutakki on vuoritettu, samoin kaikkien näiden tyttöjen iltapuvut.


Tuohon aikaan kuvasin nämä Barbiet ja Kenit filmikameralla, ja voin sanoa, että digikamerat ovat siunaus, jos haluaa esitellä harrastustaan netissä. Tuolloin minulla ei ollut edes nettiyhteyttä, vaan jouduin postittamaan valmiiksi rakentamani sivut levykkeillä pikkuveljelleni, joka laittoi ne nettiin!

Mutta aivan aluksi, ensimmäisen parrakkaan (ja ah, niin komean) Kenini vaatteet syntyivät jo viime vuosituhannen puolella.


Silloin tein Kenille ja Barbielle erilaisia rooliasuja ja ymppäsin heidät Photoshopilla asuihinsa sopiviin taustakuviin. Tuolloin käytössäni oli sen ajan digikamera, ja kuten näistä kuvista näkee, niin laatu on aika huippukurjaa!


Minulla oli nettisivusto, jonne latasin kuvat ja sen lisäksi kaavat kaikkiin vaatteisiin.


Osan vaatteista tein lahjaksi, mutta suurimman osan pidin itselläni.


Nyt minulla ei ole niistä kymmenistä pikkuisista mekoista, housuista ja puseroista jäljellä kuin pari rakkainta. Kaikki muut olen antanut siskontyttöni leikkeihin.





Kaavojani ilmeisesti käytettiin melkoisen ahkerasti, sillä siinä vaiheessa, kun poistin ne netistä, sähköpostini täyttyi, kun niitä alettiin niin kovasti kaivata.


Nykyinen blogikulttuuri on huomattavasti antoisampaa kuin tuon ajan tapa. Vuorovaikutus tekijän ja katsojan välillä antaa huimasti potkua jatkaa kirjoittamista ja kuvaamista.


Silloin suunnittelin, että joskus minulla vielä on niin valtava kartano, että voin omistaa kokonaisen huoneen Barbielle ja sen ystäville. Kuvittelin rakentavani kokonaisen kaupungin uimarantoineen, vaatekauppoineen, kahviloineen, tanssilavoineen ja erilaisine asuintaloineen.


Meillä on nyt melkein kartano. Siltikään sellaista ylimääräistä huonetta ei ole.






40 kommenttia:

  1. Olipa kivoja kuvia ja huikeita asuja :) Kateeksi käy, minullä olisi barbeilla leikkijöitäkin oikein kolmin kappalein, mutta itselläni ei pinna riitä pienten asujen ompeluun, silti haikailen sen taidon perään. Olenkin antanut flikoille omat neulat ja langat sekä kangastilkkuja asujen ompeluun, saavat itse suunnitella ja tehdä, jossakin vaiheessa kaivan heidän oman ompelukoneenkin esille, niin saavat sillä ommella. Varmasti olisi sinun kaavat heidänkin mieleen ;)

    VastaaPoista
  2. Todella, todella upeita luomuksia. En ikimaailmassa olisi raaskinut tuollaisista luopua! Et sitten ole halunnut design-pukujen suunnittelijaksi/ompelijaksi, kun tuollainen taito on hyppysissä?

    VastaaPoista
  3. Wow mitä asuja! Hilpeitä Ken-hahmoja myös. Kiva kun on muitakin aikuisia, joille lelut ovat läheisiä. ;)

    VastaaPoista
  4. Ihan mieletöntä Susanna!! Toinen toistaan upeampia vaatteita. Olet ollut kärsivällinen, idearikas, taitava. - Ja vielä, kyllä nuket ovat ihania.

    VastaaPoista
  5. Nyt todella Susanna minut ainakin sait hämmästymään taidoistasi. Tätä Ken postausta lukiessani mietin sinun suurta lahjakkuutta.

    Olen aina ihaillut Aira Samulinia hänen suurta energisyyttään, keräilyään sekä hänen kykyä herättää nukkekokoelmallaan ihmisen lapsen mieli esiin.

    Nyt näen sinussa samaa energisyyttä kuin Airassa ja kykyä näyttää meille miten monipuolisesti lahjakas olet.
    Susanna olet häkellyttänyt minut taidoillasi, en osaa sanoa sanoilla mutta olet mahtava!

    VastaaPoista
  6. Oletko koskaan ajatellut muokata noita kaavoja esim. vihkoseksi, jota voisit myydä vaikka nettikaupassasi? Uskoisin sille olevan kysyntää, kun katselen noita ihania asuja!!

    VastaaPoista
  7. Oh, enpä arvannut, että teitä näin kovasti nämä ihastuttaisivat! Kiitos ihanista kommenteistanne!

    Maiju, saat minut ihan häkellyksiin. Jos minulla olisi edes kymmenesosa Aira Samulinin energiasta, olisin hillittömän onnellinen!

    Anonyymi, tuohan on hirmuisen hyvä ajatus. Saattaisin jopa toteuttaa sen jossain vaiheessa, mutta ehkä panisin kaavat silti ilamisiksi liikkeelle. Silloin, kun levytilan puutteen taki poistin kaavat ilmaisjakelusta, lähetin niistä ihmisille paperikopioita postimaksun hinnalla. Sekin oli suurimmalle osalle liikaa.

    Mervi, en ole ajatellut. Mielestäni minulla ei ole sellaista luovuutta, jota vaatesuunnittelijalla pitäisi olla. Katselen aina Muodin huipulle -ohjelmaakin mykän kunnioituksen vallassa.

    VastaaPoista
  8. Auts miten hienoja asuja! Itse aloitin tekemään tytön barbeille vaatteita. Sain villapaidan tehdyksi ja nyt taas hyytyi.
    Hauskoja nuo kuvat, kun olet kikkaillut taustat, aivan mahtavia.

    VastaaPoista
  9. Siis WAU mitä asuja! :O Minä ainakin olisin valmis ostamaan kaavavihkosen, ja kyllä varmaan moni muukin! Itse vaatteisiinhan menee kangastakin niin vähän että kyllä kaavoista raaskii maksaakin :)

    VastaaPoista
  10. Sama huokaus pääsi, kuin monelta muultakin kommentoineelta: WAU! Kenit ovat hykerryttäviä :D

    VastaaPoista
  11. Kyllä kaavavihkosen voi laittaa maksulliseksi ihan hyvällä omalla tunnolla, jos on kaavat itse laatinut. Olethan kuitenkin käyttänyt niihin paljon aikaa ja vaivaa. Mieti asiaa, minäkin voisin kuvitella, että kaavoillesi on kysyntää. Harmillista tietysti on se, että jos joku toinen julkaisee myöhemmin ne sinun laatimasi samat ohjeet netissä ilmaiseksi. Silloin jäät myös ilman korvausta.

    VastaaPoista
  12. Voi hyvänen aika, siis vuoritettuja vaatteita barbeille ja että silkki on helppo työstettävä.
    Ei voi muuta kuin ihailla taitoasi.

    VastaaPoista
  13. Kaavojen myynti on todellakin hyvä ajatus! Sillä olethan erikoistunut niihin, näin voi sanoa, niin miksei siitä voisi hyötyäkin, edes pikkuisen. Vaatteet ovat huippuja! Varmasti niiden kaavoja halutaan.
    Mahtavia asuja ja taustoja :-D Viis laadusta, noissa on fiilis kohdillaan. Miami Vice Ken on huippu!

    VastaaPoista
  14. Aika paljon harmittaa se, että minulla oli kaikki kaavat jo netissä digitaalisessa muodossa, mutta kun poistin ne serveriltä, en hoksannut, ettei minulla ollut niitä enää konella tallessa. Kova homma noiden piirtämisessä uudelleen. Mutta katsellaan... jos vaikka joskus olisi taas liikaa aikaa.

    VastaaPoista
  15. Niin, ja sekin on vähän ongelmallista että niin Barbien kuin Keninkin kroppa on muuttunut tosi paljon näiden viidentoista vuoden (apua, viidentoista!!!) aikana, eivätkä kaavat sovi niiden nykyvartaloille.

    VastaaPoista
  16. Aivan mieletön kokoelma vaatteita ja ihan huippuja kuvia! Oletpa nähnyt vaivaa.

    VastaaPoista
  17. No, asuin silloin kerrostalossa ankeassa Oulussa ja olin osa-aikatyössä. Mitäpä minä muutakaan olisin voinut tehdä?

    VastaaPoista
  18. Hei minäkin suitsutan! Tää leluharrastushan on mahtavajuttu, ja noi barbie-jutut on suorastaan pöyhkeitä! Mä luin eilen MN kun se luukusta kolahti, ja juttu oli tosi kiva, samoin mielikuva, jonka se sinusta antoi.

    VastaaPoista
  19. !!!! Nyt nousi diabeetikon sokurit ja taidanpa ihan seota: USKOMATTOMAN IHANIA KUVIA!!! Vaikka ikää on kohta 50-vuotta, niin Ken on aina yhtä vaikuttava ilmestys ja Barbie yhtä suloinen ja mitä vaatteita olet luonut!!! OLEN SANATON:

    VastaaPoista
  20. Mä täällä haukon henkeäni... ihan uskomattoman hienoja!! Duffelit ja trenssit ja kaikki!! Oot NIIIIN taitava!

    Kerran koitin ommella siskon tytölle jonkun Barbien yökkärin, muttei siitä tullut melkein mitään. Pelkäsin jo, että ompelutaitoni on kadonnut kokonaan, kunnes hoksasin että koneessa niiden alasyöttäjien kireys oli ihan minimissä. Ei ihme, että ompelu tuntui vaikealta!

    Vähän harmittaa, ettei oma tyttö oikein koskaan ole innostunut Barbeilusta...

    VastaaPoista
  21. Uskomattoman hienoja vaatteita. Minäkin ompelin tyttäreni barbeille vaatteita kauan sitten, mutta ei ne vaatteet olleet noin hienoja.

    VastaaPoista
  22. V A U! Jäin ihan sanattomaksi! Oikea kirja noista pitäisi tehdä, kuvineen ja kaavoineen!

    VastaaPoista
  23. Ihan sanattomaksi menin! Huikeita!

    VastaaPoista
  24. Voi että, et olette niin ihania! Ne nyt ovat kuitenkin vaan nukenvaatteita! :-D

    Soja, kirjaa minä silloin joskus vähän puolitosissani suunnitelinkin, mutta kun kamera oli se mikä oli, niin kuvissa ei riittänyt resoluutio lähimainkaan painamiseen.

    VastaaPoista
  25. Oih, tulee melkein ikävä omaa vanhaa Keniä (tai mie ristin sen kyllä Derekiksi). Sitä pidettiin ku kukkaa kämmenellä, olihan sitä hartaasti toivottu ja vihdoin saatu joululahjaks.

    Mie annoin Derekini Barbieineen serkun tytöille, ja jotenkin lapsellisesti kuvittelin, että nukeista tulisi yhtä suuria aarteita myös heille, mut palasin aika kolkosti maan pinnalle; yhtenä keväänä maleksittiin heijän pihalla ja touhuttiin kaikenlaista, mie siinä sitten aloin potkia yhtä lumikasaa, kun ihan selvästi näin sieltä sojottavan jotain... Se oli MIUN DEREKIN PALJAS SÄÄRI!!!!! D: Miesparka oli ilmeisesti kokenu syksyllä hylkäämisen ja kauhistuttavan paleltumiskuoleman!

    Melkein en oo vieläkään toipunu moisesta pyhäinhäväistyksestä;)

    VastaaPoista
  26. Oi miten hienoja! Minä olin aikoinani (ja aika vanhaksi asti) suuri barbie-leikkien ystävä ja teimme kavereiden kanssa myös muotiluomuksia barbieille. Tosin VÄHÄN huterampia... Aina kun luen ihmisten Barbie-harrastuksista, tulee hirveä syyhy päästä ihastelemaan omia vanhoja nukkeja ja pukemaan ne uuteen uskoon. Kerran vuodessa, kun serkun lapset mylläävät Barbie-laatikkoni, järjestän ne sen jälkeen huolellisesti ja valitsen jokaiselle uuden asun.

    VastaaPoista
  27. Oo mikä kavalkadi :D

    Ostin MeNaiset-lehden ihan vaan sun haastattelun takia!! Muuten mulle ihan turha lehti...

    VastaaPoista
  28. Oih ! Olen myös haaveillut, että jossain kohti osaisin alkaa tekemään vaatteita barbeille. Nyt kun syntyi siskolle tyttökin, olisi leikittäjä valmiina parin vuoden päästä :) kaavoista siis oltaisiin todella innoissaan täälläkin !

    VastaaPoista
  29. Eivät kyllöä ole todellakaan vain nuken vaatteita. Minun silmissä noissa on suurempi vaiva kuin ihmisen vaatteissa. Aivan mielettömän upeita!

    Lehtijuttu täytyy etsiä ja päästä lukemaan, mukava kuva sinusta eikä mikään hysteerinen :))

    VastaaPoista
  30. Voi ei, Miia, Derek-parka! Lapsille ei vaan pitäis antaa leluja... :-P

    Karkkis, hyvä, että sulla on Barbiet sentään tallessa.

    Katja, en kai minä niitä hysteerikkökuvia omaan blogiini sentään valokuvaa. ;-)

    VastaaPoista
  31. En koskaan osta naistenlehtiä, paitsi nyt oli pakko. Oikein kiva juttu sinusta! Kävin myös nukkekotiblogissasi ja ryhdyin jälleen suunnittelemaan omaa - tosin vain roomboxia, kokonaista taloa en uskalla edes ajatella.

    Nämä Barbiet ja Kenit ovat myös ihania <3. Olen tainnut joskus takavuosina eksyäkin noille vanhoille sivuillesi. Mielestäni barbit ovat paljon sympaattisempia (ja tietysti nostalgisempia) kuin pelottavat Blythe-nuket, joita nykyään keräillään.

    VastaaPoista
  32. Hienoja luomuksia, kerta kaikkiaan!

    Tuli mieleen, että osaisitko sinä, (tai joku muu vinkata), mistä voisi hankkia tuollaisia pieniä paloja erilaisia kankaita, jos saisi joskus aikaiseksi tehdä lapsille barbien vaatteita?

    Itsellä ei satu olemaan mitään tilkkulaatikkoa, jota penkoa... Askartelukaupoissakin myydään lähinnä vaan puuvilla tms. kankaita paloina.

    Lehtijuttu oli mainio, kiva kun vinkkasit siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurokankaassa on ainaki ennen saanu ämpätä pikkupussin täyteen ompelimon tilkkuja ja ostaa sen 2€

      Poista
  33. Ellimelli, minäkään en oikein ole lämmennyt nykyajan MoxieGirleille ja bratseille, ja olen ollut aika pahoillani siitä, että Mattel on pialnnut Barbien noiden isopäänukkejen vaikutuksen takia. Nykyisellä Barbiella on niin ruma ja iso pää, etten oikein voi edes katsella niitä.


    Zigu, minä voin vaikka lähettää sinulle kirjekuoressa pikkupalasia sopivia kankaita. Laita minulle sähköpostiin osoite, niin panen vähän tilkkuja tulemaan. Itse olen ostanut ihan kangaskaupoista, suoraan pakalta. Kyllä ne myyvät, kun pyydät vain 10 senttiä kutakin haluamaasi kangasta. Kymmenestä sentistä tulee jo vaikka kuinka monta vaatetta.

    VastaaPoista
  34. Barbieita, jeee! Hienoja poseerauksia, mahtavia vaatetuksia.

    Mulla on tallessa joitain omia Barbieita, Ken, Derek, Dana ja Skipper, kaikki 80-luvulta, osa alkuperäislaatikoissaan :)

    VastaaPoista
  35. Upeaa, että olet saanut laatikotkin säilymään. Ihailtavaa!

    VastaaPoista
  36. Voi minä muistan nuo kuvat, ihastelin niitä kovasti, miten upeita vaatteita ja miten nuket oli ympätty hienoihin taustoihin... Olen siis käynyt sivuillasi joskus kauan sitten! Harmi, että kaavat ovat hävinneet, ja vaatteetkin lahjoitettu leikkeihin.

    Mutta niinpä minäkin tein omille barbien vaatteilleni, joita olin tehnyt paljon, veljentyttö ne sai... edes omat tyttöni eivät saaneet kuin muutaman vaatteen, kun suurin osa oli sitten jo leikeissä hajonnut tai hävinnyt. Jostain syystä en ole enää millään innostunut barbien vaatteita tekemään, vaikka tein joskus myyntiinkin vähän, tyttöni ovat saaneet tyytyä valmisvaatteisiin... laiska äiti.

    VastaaPoista
  37. Vai laiska! Blogisi perusteella olet kaikkea muuta!

    Vaan onpa hauska kuulla, että olet silloin jo aikoinaan käynyt näitä kuvia katselemassa!

    VastaaPoista
  38. Todella upeita vaatteita Kenillä ja Barbiella.
    Saadessani 60-luvun puolessa välissä barbin, vaatteet nukelle olivat kalliita. Kaverini kanssa, jolla oli myös barbi, kävimme turkisliikkeissä ja kangasliikkeissä, joista saimme ilmaiseksi pieniä turkispaloja sekä kangaspaloja. Ja eikun innolla käsin ompelemaan rakkaille barbeillemme vaatteita. Olimme tuolloin noin 8-9 vuotiaita barbifanityttöjä.

    VastaaPoista
  39. Kalliitahan ne olivat, ja ovat edelleen. Mutta sinänsä hyvä, että hinta kannustaa lapsia tekemään itse.

    VastaaPoista