maanantai 12. elokuuta 2013

Suloinen maaseutu


Tästä tulee taas yksi kotiseuturakkauspostaus. Tästä meidän kulmiltamme lähtee museotie, joka kulkee kolmen kunnan kautta. Joka vuosi elokuisena sunnuntaina vietetään Museotiepäivää, jolloin tuon maalaistien varren kylät järjestävät ohjelmaa matkan varrelle. Tämä oli kolmas kerta, kun me Sulon kanssa yhdessä ajelimme kierroksen läpi.

Tapahtuma on äärimmäisen herttainen. Siinä on paljon liikuttavaa kotikutoisuutta, mutta tylsä se ei missään tapauksessa ole. Sen ainoa huono puoli on se, että sille varatussa viidessä tunnissa ei kerkiä katsoa puoliakaan etapeista.

Tällä kertaa me pyrimme katsastamaan niitä kohteita, jotka ovat aiempina vuosina jääneet väliin ajanpuutteen vuoksi.


Minusta oli esimerkiksi tosi sykähdyttävää nähdä, miten pienen kylän asukkaat olivat rakentaneet vanhan ajan keinun ja tanssilavan sekä yhteisen korsun grillipaikkoineen keskelle metsää.


Ja eriskummallisiin kotimuseoihin on aina mahtavaa päästä kurkistamaan. Tällä kertaa pääsin myös penkomaan entisen kyläkaupan myymättä jäänyttä nappivarastoa ja kotiin tulikin mukanani mukava pino iloisenpunaisia nappeja.


Erään pariskunnan puutarha löi minut ällikällä. En ole eläessäni nähnyt sellaista kukkaloistoa. Paikka oli todellinen salainen puutarha polkuineen ja uskomattomine kasveineen. Siellä kulkiessani en edes muistanut enää kärsiä sateesta, joka kiusasi meitä koko kierroksen ajan.


Päivän henkeen kuuluu se, että ne, joilla on mahdollisuus, karauttavat reitin läpi vanhoilla museoajokeilla tai muilla hauskoilla vehkeillä. Me yritimme lähteä liikkeelle mönkijällä, mutta sade ajoi meidät takaisin kotiin ja yrittämään uudestaan ihan tavallisella nykyaikaisella autolla.


Onneksi moni kiinnostava kohde sijaitsi sisätiloissa. Yksi Museotiepäivän vakionähtävyys on Ismo Aavaharjun ja hänen poikiensa legoharrastus. Tänä vuonna he olivat rakentaneet kaupunkikuvaelman ja villin lännen maailman. Aavaharju on tehnyt myös upean pienoismallin Imatrankosken alueesta. Kai se jonkin sortin kylähulluutta vaatii, että upottaa kymmeniä tuhansia euroja muovipalikoihin ja näpertää niiden parissa lähes kaiken vapaa-aikansa.

Voitte varmasti arvata, että ainakin minä arvostan ja ihailen Aavaharjun touhuja ihan mahdottoman paljon.


Ihailin myös sitä Marttojen edustajaa, joka oli tuonut eräälle etapille näytille komean kokoelman pyykinpesun historiaa ja oli silminnähden liekeissä aiheesta. Saimme muun muassa nähdä 60 vuotta vanhaa kotikeittoista saippuaa.

Vaikka näissä kuvissa ei näy paljon ihmisiä, oli kävijöitä silti mukana vaikka kuinka paljon. Niin paljon, että hetkittäin oli jopa vähän hankalaa mahtua joukkoon. Huomattava osa kävijöistä oli vanhaa rouvaa ja herraa. Minusta on sääli, ettei nuorempi väki enempää osallistu tällaisiin tapahtumiin. Eikö kiinnosta vai eikö tiedotus toimi, en osaa sanoa. 

35 kommenttia:

Sari_Suu kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta tapahtumalta. Niorison puute on harmi, mutta niin se vaan on, että tällainen kiinnostaa vasta sitten, kun on kerännyt pikkasen elämänkokemusta:)

Apris kirjoitti...

Minäkin olin kiertämässä kohteita veljeni perheen kanssa. Oli kyllä ihana reitti. Sade vaan vähän häiritsi ja autoon tullut vika katkaisi meidän matkan turhan aikaisin. Mutta nytpähän tiedän odottaa tätä jatkossakin.

Saila kirjoitti...

Onpa kiva, ja tuo museokulkupelijuttukin vielä :-)

Taina K kirjoitti...

Ihana puutarha!:)Toivotaan innokkaita nuoria aikuisia mukaan, jotta tällaiset hienot kotiseututapahtumat järjestetään jatkossakin.

Milla / Millainen Elämä kirjoitti...

IHANA postaus! :) Tuli hyvä mieli! Varsinkin noista hienoista punaisista massikoista...

Susanna kirjoitti...

En saanut edes kaikkia rivissä olleita massikoita kuvaan, kun yritin kuvatessa välttää ihmisiä.

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Myös järjestävä osapuoli oli keski-iän paremmalla puolella. Tunne piston sydämessäni - pitäisi lähteä mukaan myös järjestävään eikä vain vierailevaan joukkoon.

Susanna kirjoitti...

Aiempina kertoina on ollut paljon myös kaksipyöräisiä liikkeellä, mutta sade varmaan piti ne nyt talleissaan.

Susanna kirjoitti...

Kohteet eivät tunnu kauheasti muuttuvan vuosien mittaan, joten hyvin ehditte paikata tulevina vuosina sen, mikä nyt jäi näkemättä.

Susanna kirjoitti...

Niin. Vaikka kaikki nuo pyykinpesuhistoriat ja vanhat traktorit ja muut esille tuodut jutut olisivat varmaan jopa kiinnostavampia nuorten mielestä kuin vanhojen, joille ne kaikki ovat olleet joskus arkipäivää. :)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos, että vet meidätkin kuvian museotiepäiville...:)

toukotyttö kirjoitti...

outoa jos nuoret ei kiinnostuisi, onahan vintage ja retroilu suosittua juuri nuorten keskuudessa.

Laura kirjoitti...

Ihana kierros!! <3

sinisukka kirjoitti...

Mahtavaa, että tuollaisia järjestetään! Mikäs sen leppoisampaa matkailua olisikaan! Ja näkee kaikkea hienoa lähiseudulta!

Paula kirjoitti...

Voi pahus, emme ole huomanneet tuollaista tapahtumaa ollenkaan! Museotie on kyllä tuttu.

Susanna kirjoitti...

Olisinpa ottanut enemmän kuvia. Ensi vuonna sitten jatkoa. :)

Susanna kirjoitti...

Uskoisin, että osaksi tässä on myös kyse erittäin huonosta markkinoinnista. Minä esimerkiksi en onnistunut näkemään ainuttakaan mainosta missään vaiheessa. Satuin muuten vaan tietämään tästä.

Susanna kirjoitti...

Ja tässä vain mitätön kurkistus kaikkeen. :)

Susanna kirjoitti...

Sepä juuri on huippua. Sitä ei voi ollenkaan tajuta, mitä kaikkea on tarjolla ihan kotinurkilla.

Susanna kirjoitti...

Eipä siitä kyllä mitään tiedotetakaan missään, tai jos tiedotetaan, niin en ole huomannut. No, ensi vuonna minä sitten tiedotan etukäteen täällä - älä katoa blogimaailmasta. :)

Susanna kirjoitti...

Itse asiassa mekin lähdimme kierrokselle jo vuorokautta liian aikaisin, koska olin siinä harhakäsityksessä, että se on jo lauantaina. Ja kun sitten saimme päivän kohdilleen, niin olimme tuntia liian aikaisin liikkeellä - Facebookissa kun oli annettu väärä kellonaika.

Laura kirjoitti...

Samaa joudun sanomaan kuin Paula: meni nyt ihan ohi tällainen tapahtuma. Ensi vuonna täytyy sitten olla tikkana paikalla! Kiitos postauksesta!

Susanna kirjoitti...

Yritän muistaa muistuttaa ajoissa ensi vuonna.

Lotta kirjoitti...

Oijoi - jos yhtään lähempänä asustaisin, niin kiertäisin tuon joka vuosi! Tässä postauksessa lämmitti sydäntä erityisesti tuo legohulluus, sillä minusta on ihanaa, kun ihmisillä on omalaatuisia intohimoja. Jostain kun innostuu, on mahtavaa, jos se vie kokonaan mukanaan! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ja mää niin vielä odotin että kauniin kuvajonon kruunaa kuva napeista ;)

Susanna kirjoitti...

Niin juuri! Ensimmäisen kerran, kun kohtasimme Aavaharjun legomaailman, minulta pääsi kiljahdus. En ollut osannut odottaa sellaista kymmnenen neliömetrin rakennelmaa!

Ja kun saimme perinpohjaisen raportin kaverilta itseltään, tuntui, että miten hullu ihmisen oikein pitää olla ja miten sen vaimo kestää sitä. Mutta sitten kuitenkin ihastus voitti. Ja onhan se ihan mahtavaa, että heillä on tuollainen koko perhettä yhdistävä harrastus. Kuulemma vaimokin jo on ruvennut rakentelemaan. :D

Susanna kirjoitti...

Ne eivät olleet niin ihmeellisiä, että olisin jaksanut kuvata. Ihan tavallisia punaisia muovinappeja. :D

Minna-Liisa S kirjoitti...

Ihanat traktorit!

Marie Josefine kirjoitti...

Myö ollaan kans käyty kertana muutamana museotiepäivillä. Tällä kertaa jäi väliin lapin reissumme takia. Mutta oikeessa olet juu, vähän vähemmänpuoleisesti on nuorempaa väkeä.

Unknown kirjoitti...

Mein kohdalta meni tiedotus ohitse -mieluusti olisi osallistuttu.

Hilmis

Sinipellavainen kirjoitti...

Aivan mielettömän IHANA blogi Sinulla. Liityn lukijaksi.
Olen monelta mummolta kuullut, kuinka ennen saippua tehtiin itse. On se saippuakin eri näköistä nykyään kuin ennen. Ihanat kuvat!

Susanna kirjoitti...

Aika suloisia. Meilläkin oli tuollainen nätti pyöreämuotoinen massikka, kun olin lapsi.

Susanna kirjoitti...

Legoetapilla oli kyllä paljon lapsiperheitä, mutta jotenkin tuntui siltä, että jäivät sitten siihen, kun ei muualla näkynyt. Ehkä oman kylän lapsia.

Susanna kirjoitti...

Kenenköhän kohdalla se tiedotus olisi osunut maaliin? :(

Susanna kirjoitti...

Oi, kiva että tykkäät ja tervetuloa mukaan!

Minusta oli muuten tosi hienoa, että nuo 60 vuotta vanhat saippuat olivat säilyneet kyseisen martan vintillä näin kauan.