torstai 1. syyskuuta 2016

Elämänsuunnitelman ensi askeleet


Askel 1.
Työhuoneen siivoaminen auttaa usein myös oman pään siivoamisessa. Niin nytkin. Kun raivasin kesän aikana syntynyttä silmitöntä kaaosta, aloin kyetä erittelemään tämänhetkiseen työtilanteeseeni liittyviä asioita, jotka aiheuttavat minulle pahaa oloa ja asioita, jotka puolestaan ovat voimaannuttavia. Minulle alkoi myös hahmottua se, millä lailla tahtoisin jatkaa. Ymmärsin, etten halua luopua yrityksestäni kokonaan. Yrittäjyys on minussa tiukasti kiinni ja Susannan Työhuone minulle kovin rakas. Tykkäänhän minä oikeasti työstäni! Minusta on mukavaa tehdä satunnaisia graafisia hommia pienille yrittäjäasiakkailleni ja lähetellä maailmalle riepuja, jotka päätyvät uusiin, hyviin koteihinsa. En minä siitä kaikesta halua päästä eroon. Haluan vain päästä eroon henkisestä paineesta, joka syntyy siitä, että saanko yhtäkään rättiä myytyä tänään ja riittävätkö rahat ensi kuun sähkölaskuun. Siksipä minulle aukeni, että haluan löytää osa-aikaisen työpaikan tai opintotukeen oikeuttavan opiskelupaikan, jonka ohella voisin jatkaa yrittämistä sivutoimisesti.

Askel 2.
Viimeisen asiointini jälkeen työvoimatoimistot ovat kadonneet maailmasta ja tilalle ovat tulleet TE-toimistot. Heidän nettisivuillaan hyvin selkeästi annetaan ymmärtää, että pysy nyt saatana poissa täältä meitä häiritsemästä. Siellä sivuilla ihan oikeasti lukee, että vain jos sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia, voit tulla asioimaan toimistolle, mutta muuten hoida asia verkossa tai valtakunnallisen puhelinpalvelun kautta. Kun sitten vielä facebookissa minua varoiteltiin ihan urakalla, että turhaan sinne menet, kun et kuitenkaan pääse ovea pidemmälle, olin aika pessimistisellä fiiliksellä. Lähdin kuitenkin kokeilemaan. Imatran TE-toimisto saikin sitten yllättäen minulta täyden kympin, sillä kun astuin sisään ja yritin ottaa vuoronumerolappua, minulle jo huikkailtiin, että tule vaan tänne, ei tarvita lappua. Ystävällisesti ja iloisesti minua opastettiin siinä, mistä aloittaa ja miten siitä edetään.

Askel 3.
TE-toimiston palveluista pääsee nauttimaan vain ilmoittautumalla työnhakijaksi, vaikka ei haluaisikaan hakea työttömyyskorvausta. Täytin verkkopalvelussa tarvittavat tiedot, mikä tuntui typerältä, koska pomppuvalikoissa ja listoissa ei todellakaan ollut vaihtoehtoja, jotka olisivat kuvanneet minun tilannettani. Tämän jälkeen jäin odottamaan yhteydenottoa, jonka luvattiin tulevan kahden viikon kuluessa. Soitto tulikin heti seuraavana päivänä ja todella mukava henkilö langan päässä varasi minulle ajan ammatinvalintapsykologille, jotta pääsisin puntaroimaan elämääni kasvotusten ammattilaisen kanssa. Tuo aika on kolmen viikon päästä, ja odotan sitä ihan innoissani.

27 kommenttia:

  1. Hienoa, että sait hyvää palvelua. Siitä se ajatus lähtee kirkastumaan. Tsemppiä...

    VastaaPoista
  2. Sanoisin, että sulla on oikein hyvä suunnitelma. Sitä kohti vaan, hienoa, että siellä työkkäri (tai mikä helevetti se nyt sitten nykyään onkaan...) auttaa!!

    Itse asiassa mä ilmoittauduin myös eilen työnhakijaksi (netin kautta, Kouvolan TE-tstoon, tai siis minne ne tiedot nyt sitten ikinä meneekään???). Ja aika ällistynyt olin, kun siellä tosiaan vain painetaan nappia ja sitten oletkin työnhakija... Mulla kun oli tarkoitus lähinnä ensin katsella, että miten se homma etenis, mutta sit olinkin jo työnhakija... Kun ei mullakaan tilanne ole ihan suoraviivainen, olen vakituisessa työsuhteessa mutta osa-aikaisena, ja siis mun tunnit laskettiin tästä päivästä lähtien niin alas (20h/vko), että en tiiä tuleeko sillä toimeen. En myöskään todellakaan tiiä mitä nyt tekisin, joten mun mielestä sellanen henkilökohtainen käynti kyllä olis enemmän kuin tarpeellinen. Mä jätin sinne yhteydenottopyynnön, saa nähdä milloin sieltä jotain kuuluu... Miten siis yleensäkin voi nyt saada korvauksia yms, jos niillä ei ole edes tietoa tämänhetkisestä tilanteesta?? Mä ajattelin hakea liitosta sitä soviteltua päivärahaa, jos sellanen on vielä olemassa... ja katella, tulenko toimeen näin vai enkö, ja miettiä mitä sitten teen jos en tule toimeen näin..... Kyllä tää on yhtä ihmeellisyyttä, tää nykymaailma, kun netissä kaikki asiat vaan pitäis hoitaa. EN TYKKÄÄ!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tykkää minäkään! Postikin laski pakettien hintoja (jeeeeee!), mutta vain niille, jotka hoitavat kaiken itse verkossa tai automaatissa. Ensin pannaan kaikki automaattisesti ja sitten saadaankin antaa kenkää työntekijöille, kun ei niille riitä enää hommia.

      Poista
  3. Onpa hieno kuulla, että jossain TE-toimistossa ihan otetaan vastaan ja autetaan. Tsemppiä sinulle, toivottavasti asiat selkiytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäänsä olen huomannut, että ero virastojen palvelualttiudessa on ollut huomattava Imatran ja Tampereen välillä.

      Poista
  4. Tsemppiä askeliisi!

    Satuitko katsomaan varhemmin tällä viikolla Ylen uutisia? Siellä oli juttu käsityölaisammattiryhmästä, jolla on enemmän töitä kuin mitä pystyvät tekemään: ikkunaentisöijästä. Käsityölaisyrittäjän haastattelu alkaa noin 17 minuutin kohdalta:
    http://areena.yle.fi/1-3067423

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vitsi tämä on kivaa, voisikohan tätä tehdä työksi?" :D

      Minä kun niitä ikkunoita väänsin muutaman kesän, niin olo oli juuri päinvastainen. "Vitsi tämä on tuskaista hommaa, onneksi ei tarvitse tehdä työkseen."

      Poista
  5. Hienoa! Ja mahtavaa, että sait PALVELUA te-toimistossa, ei tosiaankaan ole itsestään selvyys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Imatra! Toivottavasti sama meininki jatkuu.

      Poista
  6. Ajattelin samaa kuin Heli: ikkunaentisöijä!

    VastaaPoista
  7. Kyllä! Siivoaminen ja järjestely auttaa myös elämän "siivoamisessa" siitä on kyse myös konmari-metodissa ja miksi siihen "hurahdetaan" mutta ei siitä sen enempää. Yrittäjän ja käsityöläisen osa ei ole helppo, mutta kiva kuulla että aiot kuitenkin jatkaa jossain muodossa :)

    Työkkäri on työkkäri :D juuri kävin keskustelua jossa korrekti vastapuoli puhui koko ajan te-toimistosta ja minä työkkäristä :P Ja minäkin sain työkkäristä oikein hyvää palvelua. Eilen jätettyyn soittopyyntöön vastattiin heti tänään ja vakuuteltiin ettei tarvitse panikoitua opiskelujen etenemisestä, "soitellaan joulukuussa!" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet sinäkin saanut hyvää palvelua!

      Poista
  8. Mitä jos laajentasit hieman työnkuvaasi ja laittaisit lempirievut tositoimiin ja alkaisit tarjota esim ikäihmiselle kotipalvelua. Mm kotisiivouksia, pyykkihuoltoa asiakkaan kotona, asiointiapua ja korjausompelua, pihan haravointia yms. Olisiko hullu idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä olisi, että minä olen ihan auttamattoman surkea kaikissa kotitöissä ja inhoan niitä ihan kamalasti. Justiin muutama päivä sitten Sulo joutui opettamaan minulle, miten ikkunoita pestään.

      Siksi onkin jotenkin tragikoomista, että tuotteekseni on valikoitunut juuri siivousliina! :D

      Poista
  9. Kiva lukea, että toimintasuunnitelma alkaa hahmottua. Mä uskon, että kaikki surkeat päivät ja tuskailut ovat yksi askel kasvussa, ilman niitä homma ei kehity.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oloa on helpottanut jo se, että olen nyt tehnyt asian eteen jotakin.

      Poista
  10. "Lopeta! Siulta lirahtaa housuun!" :D :D :D

    Minulla alkaa päivä hyvin samoissa merkeissä, herään aina kännykkää/somea selaillen. Illalla yritän pistää sen pois, se piristää liikaa. Nukahdan telkkarin kanssa paremmin, monesti sitä katsoessa. Panu sitten joskus keskellä yötä herää laittamaan telkkarin pois päältä :D

    VastaaPoista
  11. Mä olen käynyt jossain ammatinvalintapsykologilla, kun en enää viihtynyt sillä alalla jota opiskelin, enkä oikein tiennyt miten edetä. Luin aika pitkään sähkötekniikkaa yliopistossa, siis matematiikkaa, johtamista, sivuaineena paljon yritysjuridiikkaa, siis ajattelu- ja paperitöitä toimistossa. Mennessäni työkkäriin, odotukset oli korkealla, mutta tipuin todella nopeasti. Mulle ensinnäkin sanottiin, että olen lukenut tätä niin pitkään, että mitä jos vaan jatkaisin (en halua, ei kiinnosta tippaakaan, siksi tänne tulin). Seuraavaksi alkoi tulemaan ammatteja, jotka voisivat olla tän keski-ikäisen ukkelin mielestä sopivia: putkimies. Mietin, että mitä helvettiä? Yliopistosta perusduunarin hommiin. Putkimies! Seuraava oli vihreiden sähköntuottojärjestelmien myyminen. Ihan kiva, mutta olen laskenut niiden kustannus-hyötysuhteita sen verran, että tuntisin itseni täydelliseksi huijariksi, jos alkaisin myymään niitä. Ei kuulemma ole este. Kolmanneksi sanottiin, että mitä jos tekisin vaan jotain ja toteuttaisin itseäni sitten vapaa-ajalla. Työn ei siis tarvitse olla mielekästä. Okei?

    Kerroin myös, että olen hakenut erästä työtä, jossa olisi mahdollista tehdä palkallisena sitä, mitä oikeastaan harrastan ja mistä kovin pidän. Mulle melkein naurettiin. Koin tämän ohjauksen todella alentavana ja turhauttavana. Neuvot ja asenne oli jossain surkuhupaisan ja naurettavan välillä, eikä tästä tapaamisesta ollut mulle sitten yhtään mitään hyötyä. Jäi fiilis, että tämä henkilö halusi vaan tylyttää.

    Myöhemmin sain sen työn jota olin hakenut, ja teen nyt työkseni sitä mistä oikeasti pidän. Työkkäriin päin ei korkeakoululaisen kannata edes ... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä näitä huonoja kokemuksia on ihmisillä on paljon.

      Poista
  12. Tuo ammatinvalintatsygologi kuullostaa mielenkiintoiselta! Kerrothan sitten, mitä tuloksia tuli! Toivottavasti sulle tulee joku ahaa-elämys ja asiat lutviutuisivat parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron tottakai!
      Olen joskus 20 vuotta sitten käynyt sellaisella ja silloin tein jonkun monivalintatetsin, jonka perusteella minulle sopivimmat ammatit olivat ahtaaja ja keraamikko. :D

      Poista